Aamun pimeydessä yritän olla kiinnittämättä huomiota vastaantulevien ajovaloihin. Oma ajokaista meinaa hävitä roikkuvien silmäluomien alle. Että tämä talvi syö mehut. Sen lisäksi, että kärsin varmasti kroonisesta D-vitamiini puutoksesta (niin kuin suuri osa meistä), synkkä ja useita kuukausia kestävä pimeä aiheuttaa muitakin ongelmia.
Kaamosmasennus. Tunnistan itsessäni ainakin unentarpeen, väsymyksen ja ruokahalun lisääntymisen (etenkin rasvaiset ja hiilihydraattipitoiset ruoka-aineet tuntuvat maistuvan mahdottoman hyvin). Myös ärtyineisyys ja surullisuuden tunne voidaan laskea mukaan. Työtehokkuus on vähentynyt, eikä töiden jälkeisiltä päiväunilta meinaa millään herätä.
Tutkimusten mukaan n. 1% väestöstä kärsii kaamosmasennuksesta ja jopa 30%:lla väestöstä oireenkuva esiintyy lievemmässä muodossa. Jotain tässä mättää. Joka kolmas suomalainen voidaan luokitella "sairaaksi" marras-tammikuu ajaksi, mikäli tuntee itsensä tavanomaista nälkäisemmäksi, unisemmaksi, väsyneemmäksi ja surullisemmaksi. Kaupunkilaisjärjellä ajateltuna voisi kuvitella, että valon määrä vaikuttaa suoraan valveillaolorytmiin ja vähentynyt valo väistämättä johtaa lisääntyneeseen unentarpeeseen. Univajeen taas lisää ruokahalua, heikentää sokerinsietoa ja lisää hiilihydraatti ja rasvapitoisten ruokien himoa.
Ehkä näinä pimeinä talvikuukausina pitäisikin ottaa vaan rennosti, vähentää työkuormaa ja nauttia muutamasta lisätunnista yöunta ihan luvalla?
Jaksamista!
Dr.Peura
ref: Huotari A, Herzig KH. Vitamin D and living in northern latitudes--an endemic
risk area for vitamin D deficiency. Int J Circumpolar Health. 2008
Jun;67(2-3):164-78
