Kohta 4v tyttäreni ällistytti päiväkodista oppimillaan viisauksilla.
- "Haluaisitko tulla ulos isin kanssa?"
- "Ihan sama"
- "Mitä? Noin ei ole kohteliasta sanoa. Se tarkoittaa, ettei sinua kiinnosta mennä ulos. Ei saa olla yhdentekevä"
- "Mutta kun minä tarkoitin, että se on ihan sama juttu, ei eri juttu!"
- "Haluaisitko tulla ulos isin kanssa?"
- "Ihan sama"
- "Mitä? Noin ei ole kohteliasta sanoa. Se tarkoittaa, ettei sinua kiinnosta mennä ulos. Ei saa olla yhdentekevä"
- "Mutta kun minä tarkoitin, että se on ihan sama juttu, ei eri juttu!"
Hmm... Minua askarruuttaa. Onko maailmassa nykyään enemmän välinpitämättömyyttä? Ja jos on, kuinka paljon (tai vähän) sitten oikein pitäisi välittää?
Kulttuuritaustamme ohjeistaa meitä kohtelemaan muita niin kuin haluaisit itseäsi kohtelevan. Moraalisen koodin murentuessa ohjeet muuttuvat ontoiksi sanoiksi, joita harva lopulta tuntuu noudattavan. Ilmiöön on varmasti olemassa fiksu sosioekonominen selitys. Ehkä taloudellinen kehitys on vähentänyt riippuvaisuutta yhteisöstä ja johtanut yksilökeskeisempään ajatteluun. En tiedä, eikä tämän selvittäminen ollut tarkoituksenikaan.
Välittäminen on kuitenkin pysynyt kulttuurissamme pitkään ja maalaisjärjellä ajateltuna sillä täytyy olla suurempi merkitys eloonjäämisemme kannalta; muutenhan sen koodi geeniperimässämme olisi hävinnyt jo aikoja sitten.
Välittäminen on kuitenkin pysynyt kulttuurissamme pitkään ja maalaisjärjellä ajateltuna sillä täytyy olla suurempi merkitys eloonjäämisemme kannalta; muutenhan sen koodi geeniperimässämme olisi hävinnyt jo aikoja sitten.
Mikä on oikein välittämisen perimmäinen tarkoitus?
Takaisin aivoihin, pelkoon ja oppimiseen. People are People - tekstissä mainitsin, että limbinen järjestelmä toimii tunneälymme keskuksena ja sillä on keskeinen merkitys tiedon omaksumisessa ja oppimisessa. Limbisen järjestelmän tehtävä on suojella meitä vaaralta. Vaaraan viittaavaat aistimukset jäävät muistiin, eikä epämiellyttävien asioiden omaksuminen onnistu. Toisaalta, miellyttävät ja palkitsevat kokemukset muodostavat voimakkaita assosiaatioita.
Kiinnostus toisista ja ympäristöstä, eli välittäminen, lisää tietoa ja vähentää stressiä. Olemme laumaeläimiä ja meille on tärkeää ymmärtää yhteisömme (laumamme) sisäiset pelisäännöt. Tuntemalla kiinnostusta toisiin lauman jäseniin vahvistamme yhteenkuuluvuuden tunnetta. Tämä on varmasti ollut luolaihmisheimoille elintärkeää selviämisen kannalta monesta syystä.
Miksi sitten välitämme vähemmän?
Olen huomannut, että aktiivinen välittäminen ja todellinen kiinnostus vaatii energiaa. Nopeatempoisessa maailmassa aivomme kyllästetään päivittäin informaatiolla. Informaation käsittely väsyttää ja kuormittaa. Kuormituksen vuoksi on raskasta keskittyä ns. "muiden" ongelmiin. Mahdollisesti myös mitätöimme yhteisön merkityksen oman hyvinvoinnin kannalta ja riippumattomuus tekee meistä vahvempiä.
Kuinka paljon sitten pitäisi välittää?
En alkuun osannut välittää paljoakaan Greenpeacen akvistien ja Sini Saarelan kohtalosta Venäjällä, kunnes luin Hesarista erinomaisen artikkelin arktisen öljynporauksen haitoista ja suurista ympäristöriskeistä. Riskit voivat toteutuessaan olla kohtalokkaita koko maailman ihmisyhteisölle. Välittäminen lisäsi ymmärrystäni maailmasta.
Riippumattomuus ja välinpitämättömyys johtaa yhteisöstä vieraantumiseen, mikä taas pakottaa meitä etsimään tukea ja lohtua muualta. Tämä liittynee laumaeläimenä olemiseen. Ilmeisen selvää on että välittäminen muuttaa yksilön ja yhteisön elämää paremmaksi. Luin juuri Zappos.com toimitusjohtajan Tony Hsieh-in kirjan - Delivering happiness, Tuotto, tunne ja tarkoitus. Zappos.com-in työkulttuuri, työntekijöiden sekä asiakkaiden arvostus ja välittäminen, on selitys, miksi siitä tullut yksi maailman suurimmista internetkaupoista (yli miljardin dollarin vuosittainen bruttomyynti).
Välittäminen luo varmuutta omasta roolista yhteisössä ja lisää turvallisuuden tunnetta. Kuten hiiri nuuhkii ympäristöään vaarojen varalta, tulisi jokaisen olla kiinnostunut ympäristöstään, lähimmäisistään ja heidän hyvinvoinnista. Ei helppoa, mutta palkinto on moninkertainen. Välittäminen lopulta määrittää asemasi yhteisössä ja täten myös kohtalosi, your destiny.
Välittäen,
Dr.Peura
Tämän vkon biisi
College - A Real Hero
A real human being / And a real hero / Back against the wall and odds / With the strength of a will and a cause / Your pursuits are called outstanding
You're emotionally complex/ Against the grain of dystopic claims / Not the thoughts your actions entertain/ And you, have proved, to be...
Mielenkiintoinen teksti! Sattumalta törmäsin juuri yllättävään kommenttiin välittämiseen ja taloudelliseen kehitykseen liittyen: http://opinionator.blogs.nytimes.com/2013/10/05/rich-people-just-care-less/?_r=0
VastaaPoistaKiitti kommentista! Erinomainen tuo New York Times-in juttu. Kirjoituksessa mainitaan, että köyhemmät kiinnittävät toisiin enemmän huomiota tuntien samalla myös voimakkaammin empatiaa kuin rikkaat. Aiemmissa tutkimuksissa on myös huomattu, että köyhät osallistuvat myös aktiivisemmin hyväntekeväisyyteen kuin rikkaat, joka selvästi tukee tuota väittämää.
VastaaPoistaArtikkelin lopussa kirjoittaja ilmaisee huolensa koko ajan levenevistä tuloeroista ja sen aiheuttamasta välinpitämättömyydestä maailmassa. Huoli on mielestäni aiheellista.
Tärkeä postaus. Yhteiskunnan hullunmyllyssä tuntuu tosiaan siltä, että resurssimme eivät enää riitä muiden huomioimiseen. Tuntuu myös, että kasaamme itsellemme liiankin innokkaasti erilaisia kehittäviä harrastuksia, kun onnen ja henkisen kehityksen voisi todellisuudessa saavuttaa muita auttaen.
VastaaPoistaHyvä ja osuva kommentti. Muiden huomioiminen todellakin lisää omaa hyvinvointia. Joka päivä yksi hyvä teko ja maailma on koko ajan parempi paikka elää.
VastaaPoistahttp://www.randomactsofkindness.org/inspirational-kindness-quotes