Kiitos kaikille blogi seuraamisesta. Toivottavasti olette viihtyneet ja viihdytte tästä eteenpäinkin.
L2 Shout It Loud osiossa käsittelin pintapuolisesti muutoksen aiheuttamaa epätasapainoa itsessä ja ympäröivässä maailmassa.
Kun olemme selvinneet sisäisistä haasteista, vaikutuspiirimme laajenee ja uteliaisuudesta hakeudumme mukavuusalueen rajamaille. Päädymme tällöin väistämättä vuorovaikutukseen toisten ihmisten kanssa. Vaikutuspiirien risteäminen johtaa vuoropuheluun ja päättyy joko konfliktiin tai yhteisymmärrykseen. Rohkenen kuitenkin väittää, että kahden ihmisen välisessä keskustelussa vain murto-osa välitetystä informaatiosta tulee täysin ymmärretyksi. Tämä liittyy vahvasti siihen miten aivomme suodattavat ja valikoivat vastaanotettavaa tietoa.
Palataan taas hieman taaksepäin ajassa ja evoluutiossa. Kuten alkuteksteissä mainitsin, aivot jakautuvat kehityshistoriallisesti kolmeen osaan (katso johdanto aivojen anatomiaan http://www.biomag.hus.fi/braincourse/L1.html#RTFToC5). Tunteita ja palkitsemiskäyttäytymistä ohjailevalla, väliaivoissa sijaitsevalla limbisellä järjestelmällä on edellä mainittujen tehtävien lisäksi erittäin tärkeä erityispiirre. Sen keskiosa, mantelitumakkeen viestintäradalla sijaitsevalla alue hippocampus, on tutkimuksissa osoitettu olevan keskeinen rakenne oppisen kannalta. Opittu tieto ohjataan hippocampuksen kautta vielä tietämättömällä tavalla muistiin aivokuorelle, josta se on meille uudelleen saavutettavissa. Kuitenkin on raportoitu potilastapauksia, jossa ihminen on kyennyt oppimaan uutta, vaikka korkeammat muistialueet ovat aivoista tuhoutuneet sairauden vuoksi. Eli opimme jatkuvasti uutta ns vaistojemme eli limbisen järjestelmän kautta.
Miten tämä sitten liittyy informaatioon ja vuorovaikutukseen?
Muistat varmasti tunteen kun sait selville, että sinulle on valehdeltu. Epäluottamus nosti selkäkarvasi pystyy vihasta ja sai sinut voimaan pahoin. Tämän jälkeen luottamuksen palauttaminen oli hankalaa, miltei mahdotonta. Miksi käyttäydymme näin? Pidämme toista "ikuisesti" valehtelijaksi vaikkemme voi ennustaa että vastaava tapahtuu uudelleen.
Tutkimusten mukaan aivomme pyrkivät suojelemaan meitä. Limbinen systeemi ei ajattele loogisesti vaan pyrkii kirjaimellisesti pitämään sinut hengissä. Elämänkokemuksen tuoma informaatio on pitänyt sinut valppaana vaaroista ja olet selvinnyt. Se on sinulle ainoa todellinen tulkinta maailmasta. Uusi informaatio voi pahimmassa tapauksessa johtaa harhaan ja odottamattomiin seuraumuksiin.
Eli takaisin kommunikaatioon. Kaikki kehomme ulkopuolelta tuleva viesti suodattuu stressihälytyskellon eli mantelitumakkeen kautta. Kuten aiemmin kirjoitin, mantelitumake vertaa informaatiota aiempiin kokemuksiimme. Mantelitumakkeen tulkinta (miellyttävä/ epämiellyttävä) määrittää vahvasti olemmeko valmiita vastaanottamaan ja tallentaamaan oppimaamme. Lisäksi luonto on suunnitellut aivot reagoimaan herkemmin negatiiviseen informaatioon. Tutkimusten mukaan negatiivisesta informaatiosta jää aivoihin pysyvämpi jälki. Negatiivinen informaatio on potentiaalisesti uhkaavaa ja pysymme paremmin hengissä välttämällä sitä.
Aiemmissa teksteissäni käsittelin menetelmiä joilla mielen hälytyskelloa voidaan vaimentaa. Rauhoittumista harjoittelemalla jokainen voi valita mitä informaatiota vastaanottaa ja millaisia muistijälkiä aivoihin tallentaa. Olennaista on, ettet anna vaistonvaraiselle käyttäytymiselle päättämisvaltaa.
Yllä olevassa Tõnis Kenkmaan piirtämässä kuvassa kaksi hahmoa väittelee tulisesti. Vaikka he ovat raivon partaalla, asiaa tarkemmin pohtimalla ymmärtää, ettei konfliktia ole olemassakaan jos vain niin päätät. On vain signaali, joka välittyy puheen, ilmeiden, liikkeiden ja eleiden kautta. Tiedostamalla sen, että voit vapaasti valita miten reagoit uuteen informaation, kuvan merkitys muuttuu ja jäljelle jää vain kaksi huutavaa päätä.
Jatkossa käyn läpi lisää kommunikaatiota ja menetelmiä, miten oppimista ja ymmärrystä voi kehittää.
Yhteistyötä toivottaen,
Dr.Peura
