lauantai 26. lokakuuta 2013

Destiny - Kuinka paljon (tai vähän) pitää välittää?


Kohta 4v tyttäreni ällistytti päiväkodista oppimillaan viisauksilla.

- "Haluaisitko tulla ulos isin kanssa?"

- "Ihan sama"

- "Mitä? Noin ei ole kohteliasta sanoa. Se tarkoittaa, ettei sinua kiinnosta mennä ulos. Ei saa olla yhdentekevä"

- "Mutta kun minä tarkoitin, että se on ihan sama juttu, ei eri juttu!"

Hmm... Minua askarruuttaa. Onko maailmassa nykyään enemmän välinpitämättömyyttä? Ja jos on, kuinka paljon (tai vähän) sitten oikein pitäisi välittää?

Kulttuuritaustamme ohjeistaa meitä kohtelemaan muita niin kuin haluaisit itseäsi kohtelevan. Moraalisen koodin murentuessa ohjeet muuttuvat ontoiksi sanoiksi, joita harva lopulta tuntuu noudattavan. Ilmiöön on varmasti olemassa fiksu sosioekonominen selitys. Ehkä taloudellinen kehitys on vähentänyt riippuvaisuutta yhteisöstä ja johtanut yksilökeskeisempään ajatteluun. En tiedä, eikä tämän selvittäminen ollut tarkoituksenikaan.

Välittäminen on kuitenkin pysynyt kulttuurissamme pitkään ja maalaisjärjellä ajateltuna sillä täytyy olla suurempi merkitys eloonjäämisemme kannalta; muutenhan sen koodi geeniperimässämme olisi hävinnyt jo aikoja sitten.

Mikä on oikein välittämisen perimmäinen tarkoitus?

Takaisin aivoihin, pelkoon ja oppimiseen. People are People - tekstissä mainitsin, että limbinen järjestelmä toimii tunneälymme keskuksena ja sillä on keskeinen merkitys tiedon omaksumisessa ja oppimisessa. Limbisen järjestelmän tehtävä on suojella meitä vaaralta. Vaaraan viittaavaat aistimukset jäävät muistiin, eikä epämiellyttävien asioiden omaksuminen onnistu.  Toisaalta, miellyttävät ja palkitsevat kokemukset muodostavat voimakkaita assosiaatioita.
Kiinnostus toisista ja ympäristöstä, eli välittäminen, lisää tietoa ja vähentää stressiä. Olemme laumaeläimiä ja meille on tärkeää ymmärtää yhteisömme (laumamme) sisäiset pelisäännöt. Tuntemalla kiinnostusta toisiin lauman jäseniin vahvistamme yhteenkuuluvuuden tunnetta. Tämä on varmasti ollut luolaihmisheimoille elintärkeää selviämisen kannalta monesta syystä.

Miksi sitten välitämme vähemmän?

Olen huomannut, että aktiivinen välittäminen ja todellinen kiinnostus vaatii energiaa. Nopeatempoisessa maailmassa aivomme kyllästetään päivittäin informaatiolla. Informaation käsittely väsyttää ja kuormittaa. Kuormituksen vuoksi on raskasta keskittyä ns. "muiden" ongelmiin. Mahdollisesti myös mitätöimme yhteisön merkityksen oman hyvinvoinnin kannalta ja riippumattomuus tekee meistä vahvempiä.

Kuinka paljon sitten pitäisi välittää?

En alkuun osannut välittää paljoakaan Greenpeacen akvistien ja Sini Saarelan kohtalosta Venäjällä, kunnes luin Hesarista erinomaisen artikkelin arktisen öljynporauksen haitoista ja suurista ympäristöriskeistä.  Riskit voivat toteutuessaan olla kohtalokkaita koko maailman ihmisyhteisölle. Välittäminen lisäsi ymmärrystäni maailmasta.

Riippumattomuus ja välinpitämättömyys johtaa yhteisöstä vieraantumiseen, mikä taas pakottaa meitä etsimään tukea ja lohtua muualta. Tämä liittynee laumaeläimenä olemiseen. Ilmeisen selvää on että välittäminen muuttaa yksilön ja yhteisön elämää paremmaksi. Luin juuri Zappos.com toimitusjohtajan Tony Hsieh-in kirjan - Delivering happiness, Tuotto, tunne ja tarkoitus. Zappos.com-in työkulttuuri, työntekijöiden sekä asiakkaiden arvostus ja välittäminen, on selitys, miksi  siitä tullut yksi maailman suurimmista internetkaupoista (yli miljardin dollarin vuosittainen bruttomyynti).
Välittäminen luo varmuutta omasta roolista yhteisössä ja lisää turvallisuuden tunnetta. Kuten hiiri nuuhkii ympäristöään vaarojen varalta, tulisi jokaisen olla kiinnostunut ympäristöstään, lähimmäisistään ja heidän hyvinvoinnista. Ei helppoa, mutta palkinto on moninkertainen. Välittäminen lopulta määrittää asemasi yhteisössä ja täten myös kohtalosi, your destiny.


Välittäen,
Dr.Peura

Tämän vkon biisi 


College - A Real Hero
A real human being / And a real hero / Back against the wall and odds / With the strength of a will and a cause / Your pursuits are called outstanding

You're emotionally complex/ Against the grain of dystopic claims / Not the thoughts your actions entertain/ And you, have proved, to be...
 
A real human being / And a real hero




perjantai 18. lokakuuta 2013

L1.2 Goal Setting - Strategia (There Is A Light That Never Goes Out)


Tietoisuus ja tieto lisää ymmärrystä. Ymmärrys vähentää pelkoa ja epätietoa.

Kirurgia on haastava ala. Ei pelkästään siksi, että ihminen on järjestelmänä äärettömän monimutkainen, vaan myös sen takia, että kirurgin täytyy henkilökohtaisen tiedon ja taidon avulla selvittää potilaan ongelma, valita paras ratkaisumenetelmä ja lopuksi vielä ratkaista ongelma. Leikata tai ei leikata?

Edellisessä tekstissä mainitsin, että tieto ja ymmärrys vähentää epätietoa ja pelkoa. Kirurgin tiedosta osa on peräisin oppikirjoista, mutta tärkein, kokemuksen tuoma ymmärrys, mahdollistaa potilastapausten analysoinnin monesta eri näkökulmasta. Kirurgiassa tulee osata nähdä mahdollinen virhe jo ennen kuin se on ehtinyt tapahtua. Virheen sattuessa vahinko korjata välittömästi.

Työ vaatii erittäin tarkkaa ja johdonmukaista ongelmaratkaisukykyä. Kokemuksen ja tiedon avulla kirurgi tekee strategian, jossa korostuu kaksi keskeistä asiaa; suunnitelma ja päämäärä. Absoluuttisena päämääränä hoidossa on täydellinen paraneminen sairaudesta. Pahan poistaminen leikkaamalla. Mikäli tämä aina ei ole mahdollista, tavoite joudutaan arvioimaan harkiten uudelleen. Suunnitelmassa taas on erittäin olennaista aika. Toimenpide ja menetelmä tulee toteuttaa ja ajoittaa niin, että toipuminen on mahdollista.

Kirurgin tarkkuutta ja suunnitelmallisuutta on mahdollista soveltaa omien tavoitteiden saavuttamiseen. Päämäärä tulee olla selvillä, kokemus ja tieto auttavat hahmottamaan parhaan tavan tavoitteen saavuttamiseen ja samalla epätieto hälvenee. Strategia tulee suunnittella huolella. Lopuksi uskallat ottaa haasteen vastaan määrätietoisesti ja rohkeasti!

Tietoa ja taitoa ylistäen!
Dr.Peura


Otsikkoon viitaten...
http://www.youtube.com/watch?v=INgXzChwipY

torstai 10. lokakuuta 2013

L 1.1 Goal Setting - Määränpäät ja tavoitteet

Aamuisin alkaa olla jo kylmä, kohta talvi tulossa!!

Oli kyse mistä tahansa tavoitteesta (epäsuotuisan tavan muuttaminen, tenttiin lukeminen, terveyden ylläpitäminen, menestyminen..) tarvitset aina tarkan suunnitelman sen saavuttamiseksi.

Ensimmäisessä blogisarjassa kävin läpi neljän askeleen muutossuunnitelman (tekstit L1-L5), joka käsitteli tapojen ja tottumusten ymmärtämistä sekä muutosta. Näin syksyn tullessa on hyvä aika tehdä päivityksiä. Kesän kasvukausi on ohi luonto asettuu lepoon. Aivoissa on tilaa käydä läpi aiemmin koettua ja opittua.

Opettelen parhaillaan pikalukua ja löysin erinomaisen kirjan aiheesta. Christian Grüning - Garantiert erfolgreich lernen - Wie Sie Ihre Lese- und Lernfähigkeit steigern. http://www.amazon.com/Christian-Gr%C3%BCning/e/B0043BVDHQ. Luen eestiksi käännettyä versiota, suomeksi ei taida olla saatavilla. Olen aivan ymmälläni miten paljon lukemistehoa voi parantaa pikaluvun avulla!

Miten pikaluku ja suunnitelmallisuus sitten liittyy yhteen?

Yksi päivä ajelin autolla töihin. Yritin hahmottaa mitä oikein toivon seuraavilta kuukausilta. Ainahan työnsä voisi tehdä paremmin, sekään sinäänsä ei ole huono tavoite, mutta toivoin kuitenkin jotain konkreettista. Pohdiskelin pääni puhki. Päädyin lopuksi miettimään, mikä oikein estää tekemästä selkeää suunnitelmaa tavoitteista? Pelko ?

Unelma, tavoitteet ja haaveethan ovat vain mielikuvia jostain. Niin hauraita, ettei melkein uskalla ajatella niitä tosissaan.

Olisiko kuintekin mahdollista, että omia haaveita voisi jotenkin ymmärtää paremmin ja vähentää epätietoa. Ehkä tiedon ja tiedostamisen avulla mielikuvia voi muuttaa todellisimmiksi? Tässä kohtaan pikalukukirjastani oli selkeästi apua!

Nykytietämyksen mukaan aivot eivät tallenna tietoa lineaarisesti (eli, että tieto olisi aivossa tallennettuna tekstin muotoon) vaan muisti muodostuu verkkomaisesti järjestäytyneistä muistiyhteyksistä (assosiaatioista). Toisin sanoen; asioiden todellinen ymmärtäminen ja muistaminen on mahdollista vasta kun muistiyhteyksiä on tarpeeksi. Mielenkiintoista on myös että myös muiden kuin näköaistin käyttö vahvistaa muistijälkeä (erityisesti hajuaistin! Ei kun vaan haistelemaan oppikirjoja!).

Tämä havainto pätee myös mielikuviin, haaveisiin ja tavoitteisiin. Mitä enemmän annat aivoillesi lisäinformaatiota tavoitteesta, sitä todellisemmaksi se sinulle muuttuu. Uusi pelottava asia onkin pian täysin tuttu entuudestaan. Lisäksi, kuten edellisessä tekstissä mainitsin, limbinen järjestelmä vihaa kaikkea uutta ja tuntematonta. Ymmärtämällä tuntematonta paremmin ja monesta eri näkökulmasta vähennät siihen liittyvää stressiä olennaisesti!

Eli
Expand Your Mind!  (And The Rest Will Follow...)

Dr.Peura