Love and Live Love
Alkuun taas kertausta edellisestä. Käyttäytymistämme ohjaavat suurelta osin tiedostamattomat palkintoketjut, joita voimme tietoisesti muokata tarpeen vaatiessa. Tottumus käynnistyy aina tietyn virikkeen jälkeen ja päätyy palkintoon, pääasiallisesti mielihyvään. Tasapainoisen elämän kannalta olennaista olisi huomata ne tavat, jotka selvästi vievät väärään suuntaan. Tämä "elämänmuutos" tulisi aloittaa keskittymällä asioihin, joihin pystyt välittömästi vaikuttamaan (eli omiin tottumuksiisi ja tapoihin) ja näin vähitellen vaikutusvaltasi suurenee.
Seuraavaksi sitten olennainen kysymys: miksi?
Miksi vaivautua moiseen kun elämä on kutakuinkin kunnossa. Olisihan se helpompi antaa asioiden mennä vaan. http://www.youtube.com/watch?v=l0z_zm2Hpmc.
Neuropsykologi Rick Hanson ja neurologi Richard Mendius kirjoittivat yhdessä erinomaisen ja ymmärrettävän kirjan meditaation vaikutuksesta ajatteluun/aivojen toimintaan. Itse löysin kirjasta paljon uutta tietoa ja ainakin jonkinlaisen vastauksen. Buddha's Brain: The Practical Neuroscience of Happiness, Love, and Wisdom (julk. 2009).
Kuten aiemmin jo kirjoitin ja varmasti useimmat tietävät, fyysisiä reaktioitamme (eli miten kehomme reagoi, esim. käsien hikoilu ja sydämen tykyttely) ohjaa ns. autonominen hermosto. Autonominen hermosto jakautuu kahteen, sympaattiseen ja parasympaattiseen järjestelmään, joista ensimmäinen hallitsee pelko/stressitilanteessa ja jälkimmäinen levossa. Stressin ja käyttäytymisen kannalta autonomisella järjestelmällä on olennainen merkitys. Aivot nimittäin herkistyvät ajan myötä sympaattiselle järjestelmälle (esim. peloille). Jonkin ajan jälkeen pienikin ärsyke käynnistää samanlaisen tunneryöpyn mitä todellinen uhkatilanne. Uhkatilanteen ei tarvitse tällöin olla todellinen, vaan pelkkä vihje ohjaa ihmisen käyttäytymään täysin tunteidensa vallassa osaamatta selittää miksi.
Nykyään tiedetään, että tässä pelon reaktioketjussa olennainen rooli on amygdalalla, mantelitumakkeella. Mantelitumakkeeseen on tallennettu stressitilanteisiin liittyvää informaatiota (esim. muistikuvia, pelottaviä ääniä) koko elämäsi ajalta.
Aivoissa mantelitumakkeeseen tallennettua tietoa verrataan ympäröivästä maailmasta tuleeviin viesteihin ja uhkaa epäillessä mantelitumakkeesta käynnistyy pakene tai taistele-reaktioketju (eng. fight-or-flight) limbisen järjestelmän kautta (tieto ei siis päädy tietoisuuteemme), jolloin stressihormoonien kautta koko kehon reagoi.
Luolamiehinä vaaran "vaistoaminen" oli elintärkeä, olihan päätarkoituksemme selvitä henkeä uhkaavissa tilanteissa. Vaara vaani jokaisen nurkan takana. Valitettavasti mantelitumake toimii nykypäivänä tismalleen samalla tavalla kuin luolamiesveljillä ja -siskoillamme, stressiä aiheuttavat virikkeet ovat vain toiset. Mantelitumakkeella on miltei suora yhteys hajuhermoon ja selittäneekin miksi erilaiset tuoksut jäävät voimakkaasti tunnetasolla mieleen.
Nykytietämyksen mukaan (ja onneksi) tämän hälytyskellon ääntä voi vaimentaa. Vaimennus tulee tehdä kuitenkin tietoisesti, toisin sanoa ajattelemalla, pohtimalla asiaa.
Pelon ja hyljinnän (sosiaalinen pelko) "vasta-aineita" ovat turvallisuus ja myötätunto. Se mitä jokainen pitää turvallisena ja miten kokee myötätuntoa on tottakai yksilöllistä. On kuitenkin osoitettu, että arvotuksen antaminen, niin itselleen kuin toisille, aktivoi korkeampia aivokeskuksia ja alitajuisen häiriösignaalin määrä vähenee (Kross et al 2009). Tutkimukset ovat osoittaneet, että tietty aivoalue, prefrontaalikorteksi, aktivoituu erityisesti myötätunnon ja moraalisten kysymysten äärellä http://science.howstuffworks.com/life/morality-located-in-brain1.htm.
Kuten joku viisas on sanonut, rakastaminen on verbi, eli aktiivista ajattelutyötä. Arvostamalla ja laupeutta tuntemalla (niin itsensä kuin toisen suhteen), aivot luovat uusia (loogisia) ajatteluketjuja ja mantelitumakkeeseen tallennettujen negatiivisten muistikuvien vaikutus heikkenee tai jopa häviää.
Kuten aiemmin jo kirjoitin ja varmasti useimmat tietävät, fyysisiä reaktioitamme (eli miten kehomme reagoi, esim. käsien hikoilu ja sydämen tykyttely) ohjaa ns. autonominen hermosto. Autonominen hermosto jakautuu kahteen, sympaattiseen ja parasympaattiseen järjestelmään, joista ensimmäinen hallitsee pelko/stressitilanteessa ja jälkimmäinen levossa. Stressin ja käyttäytymisen kannalta autonomisella järjestelmällä on olennainen merkitys. Aivot nimittäin herkistyvät ajan myötä sympaattiselle järjestelmälle (esim. peloille). Jonkin ajan jälkeen pienikin ärsyke käynnistää samanlaisen tunneryöpyn mitä todellinen uhkatilanne. Uhkatilanteen ei tarvitse tällöin olla todellinen, vaan pelkkä vihje ohjaa ihmisen käyttäytymään täysin tunteidensa vallassa osaamatta selittää miksi.
Nykyään tiedetään, että tässä pelon reaktioketjussa olennainen rooli on amygdalalla, mantelitumakkeella. Mantelitumakkeeseen on tallennettu stressitilanteisiin liittyvää informaatiota (esim. muistikuvia, pelottaviä ääniä) koko elämäsi ajalta.
Aivoissa mantelitumakkeeseen tallennettua tietoa verrataan ympäröivästä maailmasta tuleeviin viesteihin ja uhkaa epäillessä mantelitumakkeesta käynnistyy pakene tai taistele-reaktioketju (eng. fight-or-flight) limbisen järjestelmän kautta (tieto ei siis päädy tietoisuuteemme), jolloin stressihormoonien kautta koko kehon reagoi.
Luolamiehinä vaaran "vaistoaminen" oli elintärkeä, olihan päätarkoituksemme selvitä henkeä uhkaavissa tilanteissa. Vaara vaani jokaisen nurkan takana. Valitettavasti mantelitumake toimii nykypäivänä tismalleen samalla tavalla kuin luolamiesveljillä ja -siskoillamme, stressiä aiheuttavat virikkeet ovat vain toiset. Mantelitumakkeella on miltei suora yhteys hajuhermoon ja selittäneekin miksi erilaiset tuoksut jäävät voimakkaasti tunnetasolla mieleen.
Nykytietämyksen mukaan (ja onneksi) tämän hälytyskellon ääntä voi vaimentaa. Vaimennus tulee tehdä kuitenkin tietoisesti, toisin sanoa ajattelemalla, pohtimalla asiaa.
Pelon ja hyljinnän (sosiaalinen pelko) "vasta-aineita" ovat turvallisuus ja myötätunto. Se mitä jokainen pitää turvallisena ja miten kokee myötätuntoa on tottakai yksilöllistä. On kuitenkin osoitettu, että arvotuksen antaminen, niin itselleen kuin toisille, aktivoi korkeampia aivokeskuksia ja alitajuisen häiriösignaalin määrä vähenee (Kross et al 2009). Tutkimukset ovat osoittaneet, että tietty aivoalue, prefrontaalikorteksi, aktivoituu erityisesti myötätunnon ja moraalisten kysymysten äärellä http://science.howstuffworks.com/life/morality-located-in-brain1.htm.
Kuten joku viisas on sanonut, rakastaminen on verbi, eli aktiivista ajattelutyötä. Arvostamalla ja laupeutta tuntemalla (niin itsensä kuin toisen suhteen), aivot luovat uusia (loogisia) ajatteluketjuja ja mantelitumakkeeseen tallennettujen negatiivisten muistikuvien vaikutus heikkenee tai jopa häviää.
Vaikka maailman tilanne ajoittain vaikuttaa
pessismistiseltä (luin uutisista tänään, että Fukushimasta vuotaa
edelleen 300 tonnia radioaktiivista vettä päivässä valtamereen) hyvät asiat eivät maailmasta lopu! Arvostamalla kaikkea hyvää mitä koet, ohjelmoit
aivosi GPS:ään uusimmat kartat (käyttäytymismallit) ja merimerkit. Näin vältät suurella todennäköisyydellä elämän karikot ja luodot (kts yllä kuva, merimerkki Tallinna-Helsinki reitillä).
Tämän viikon harjoituksena pyrin joka aamu löytämään jotain mitä arvostan elämässäni. (Yritän myös jatkuvasti haistella miellyttäviä tuoksuja ja tällä tavalla vähentää stressiä!)
Dr.Peura
ref:
Rick Hanson, Richard Mendius. Buddha's Brain: The Practical Neuroscience of Happiness, Love, and Wisdom
Kross E, Davidson M, Weber J, Ochsner K. Coping with emotions past: the neural bases of regulating affect associated with negative autobiographical memories. Biol Psychiatry. 2009 Mar 1;65(5):361-6
http://science.howstuffworks.com/life/morality-located-in-brain1.htm
Tämän viikon harjoituksena pyrin joka aamu löytämään jotain mitä arvostan elämässäni. (Yritän myös jatkuvasti haistella miellyttäviä tuoksuja ja tällä tavalla vähentää stressiä!)
Dr.Peura
ref:
Rick Hanson, Richard Mendius. Buddha's Brain: The Practical Neuroscience of Happiness, Love, and Wisdom
Kross E, Davidson M, Weber J, Ochsner K. Coping with emotions past: the neural bases of regulating affect associated with negative autobiographical memories. Biol Psychiatry. 2009 Mar 1;65(5):361-6
http://science.howstuffworks.com/life/morality-located-in-brain1.htm
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti